Maailmassa, jossa minimalismi aikoinaan hallitsi kaikkia, valkoisine seinineen, niukkoine huonekaluineen ja hiljaisine "vähemmän on enemmän" -huumoreineen, jotka ovat muuttuneet hyvän maun evankeliumiksi, on rohkea ja anteeksipyytelemätön vastaliike keräämässä vauhtia. Maksimalismi tekee voitokkaan paluun, mutta tällä kertaa kyse on vähemmän sotkusta ja enemmän hallitusta kaaoksesta, ripauksella loistoa, joka tuo mieleen menneiden aikakausien rappion. Ajattele sitä rokokoon kostona modernilla twistillä.

Steriilistä aistinvaraisuuteen: Miksi maksimalismi juuri nyt?

Ehkä kyse on minimalismin karun steriiliyden väistämättömästä heilurin heilahtelusta. Tai ehkä kyse on globaalista kaipauksesta mukavuuteen, väriin ja persoonallisuuteen pandemian jälkeisessä maailmassa. Ihmiset kaipaavat sisustuksia, jotka tuntuvat asutuilta, rakastetuilta ja eloisilta – suora vastakohta sille "kaikki paikallaan" -eetokselle, joka hallitsi Instagram-syötteitä viimeisen vuosikymmenen ajan.

Maksimalismi hyödyntää jotakin syvästi emotionaalista, lähes alkukantaista. Kyse on enemmän kuin vain tilan täyttämisestä – kyse on tilan luomisesta, joka täyttää sinut. Trendi ei niinkään koske esineiden valtavaa määrää, vaan enemmän tarinoiden, tekstuurien ja muistojen kerrostamista. Maksimalismi kertoo tarinan, joka on rikas, monimutkainen ja syvästi henkilökohtainen. Se on kapina tyhjiä, persoonattomia tiloja vastaan, joista on tullut modernin elämän symboli.

Uudet ylimääräisyyden säännöt

Mutta älä anna itsesi hämätä – tämä ei ole isoäitisi hamstrausta. Uusi maksimalismi on kuratoitua, harkittua ja kyllä, jopa tyylikästä. Kyse on syvyyden luomisesta, ei pelkästä dumppaamisesta. Kuvittele jalokiven sävyinen samettisohva eklektisen taideteoksen seinää ja kuviollisten mattojen sekamelskaa vasten. Se on ylenpalttisuuden herkkä tasapaino – ajattele Hunter S. Thompsonin ja Iris Apfelin kohtaamista, ripauksella Wes Andersonin omalaatuisuutta.

Suunnittelijat kannustavat asiakkaitaan omaksumaan rakastamansa asiat, olivatpa ne kuinka eklektisiä tahansa. Perheen perintökalleudet, omituiset kirpputorilöydöt ja nykytaideteokset elävät kaikki rinnakkain huolellisesti kuratoidussa kaaoksessa, joka jotenkin toimii. Avain piilee sekoituksessa – kuviot törmäävät mutta harmonisoituvat, värit räjähtävät mutta rauhoittavat, tekstuurit häiritsevät mutta lohduttavat.

Maksimalismi poliittisena kannanottona

Maksimalismin uusi tuleminen ei ole vain esteettinen valinta – se on hienovarainen poliittinen kannanotto. Aikana, jolloin maailma tuntuu yhä homogenisoituneemmalta ja steriilimmältä, maksimalismi tarjoaa visuaalista vastarintaa. Se on antikapitalistista, antikonformistista ja täysin antitylsää.

Minimalismissa on usein kyse pidättyvyydestä ja kontrollin osoittamisesta, kun taas maksimalismissa on kyse itsensä hukkaamisesta yltäkylläisyyteen. Se on ajatuksen hylkäämistä, että hyvä maku on synonyymi niukkuudelle. Uudet maksimalistit eivät pelkää esitellä laajaa kokemustaan, kokoelmiaan ja omalaatuisuuttaan. Se on liike, joka demokratisoi suunnittelun ja todistaa, että todellinen tyyli ei ole sääntöjen noudattamista, vaan niiden rikkomista tyylikkäästi.

Kuinka tehdä maksimalismia oikein

Miten siis onnistut tässä trendissä sortumatta räikeän sävyihin? Kaikki on kiinni itsevarmuudesta ja harkitusta suunnittelusta. Aloita rohkeilla, kylläisillä väreillä – syvien smaragdien, täyteläisten luumujen ja lämpimien terrakottojen – ja rakenna siitä. Yhdistä tekstiilejä huolettomasti: samettia, silkkiä, brokadia ja pellavaa, kaikki kontrastikuvioisina. Älä pelkää sekoittaa vanhaa ja uutta; kirpputorilta ostettu lamppu saattaa olla juuri se puuttuva pala, jota huippuluokan moderni sohvasi kaipaa.

Maksimalistisessa tilassa taide on ehdoton ominaisuus. Galleriaseinät ovat välttämättömyys, mutta ne tulisi kuratoida huolella. Yhdistele kuvataidetta erikoisiin printteihin, vakavia teoksia humoristisiin ja katso, kuinka tilasi herää eloon persoonallisuudellaan.

Ja lopuksi, muokkausta. Maksimalismin ja sotkun välinen ero on siinä, milloin on aika lopettaa. Kyse ei ole siitä, että ahtaisi mahdollisimman paljon, vaan siitä, että luo tilan, joka tuntuu itsesi jatkeelta – eloisalta, kerrokselliselta ja täysin ainutlaatuiselta.

Maksimalistiset ikonit

Nähdäksesi tämän trendin toiminnassa, ei tarvitse etsiä kauempaa kuin kulttuuri-ikonien, kuten Alessandro Michelen, entisen Guccin luovan johtajan, joka suorastaan ​​huokuu maksimalismia, tai edesmenneen Karl Lagerfeldin, jonka Pariisin asunto oli todiste ylettömyyden taiteesta, kodit. Jopa Anna Wintourin hillitty versio maksimalismista – ajattele kerrostettuja tekstiilejä, rohkeita kuvioita ja kuratoitua antiikkiesineiden yhdistelmää – todistaa, että tämä trendi voi olla yhtä ylevä kuin energinenkin.

Tulevaisuus on maksimaalinen

Maailmassa, jossa samanlaisuutta myydään perimmäisenä tavoitteena, maksimalismi on itseilmaisun perimmäinen muoto. Se on julistus siitä, että enemmän ei ole vain enemmän – se on kaikki. Joten revi paljaat seinät alas, heitä beige pois ja aloita keräily. Sisustussuunnittelun tulevaisuus on maksimalistinen, ja siitä tulee upea.

Tervetuloa enemmän aikakauteen.