Pohjoismainen vappu: Malja keväälle, kamppailulle ja ylioppilaslakeille

Toukokuun alun kirkkaassa valossa Pohjoismaissa tapahtuu jotain erikoista. Puistot täyttyvät kuohuviinilasien kilinää viettävistä piknik-ihmisistä, puhallinorkesterit kaikuvat kaduilla ja valkolakkiset opiskelijat kävelevät hitaissa naurun ja nostalgian paraateissa. Suomessa on vappu, Ruotsissa vappu ja muualla vain vappu – työväenpäivä, kevätjuhla, mielenosoitusmarssi ja valtakunnallinen piknik, kaikki samassa paketissa.

Ensi silmäyksellä Pohjoismaiden vappu näyttää olevan ystävällinen yhdistelmä poliittista mielenosoitusta ja korttelijuhlia. Pinnan alla piilee kuitenkin odottamattomien ristiriitojen täyttämä juhla: se on sekä riehakas että järjestelmällinen, maallinen ja pyhä, syvästi poliittinen mutta samalla riemukkaasti hölmö.

Lippalakit, samppanja ja luokkatietoisuus

Aloitetaan valkoisista lippalakeista. Suomessa ja Ruotsissa lukion päättäjät saavat perinteisen ylioppilaslakin – litteän valkoisen merimieshatun – josta tulee vuosittainen kunniamerkki. Toukokuun 1. päivänä ihmiset käyttävät sitä riippumatta siitä, kuinka monta vuosikymmentä valmistumisesta on kulunut. Yhden päivän ajan niin vanhemmat pankkiirit kuin eläkkeellä olevat opettajatkin palaavat opiskelijoiksi. Suomessa on tapana "lakata" patsaita näillä hatuilla, joista tunnetuin on Havis Amandan suihkulähde Helsingissä, joka vetää puoleensa tuhansia ihmisiä spektaakkeliin. Rituaalilla on oma koreografiansa, joka on ajoitettu sekunnin tarkkuudella.

Samoissa puistoissa samppanja virtaa yhtä vapaasti kuin työväenluokan hymnit. Se, mikä alkoi 1800-luvun lopulla kansainvälisenä työläisten solidaarisuuden päivänä, on edelleen poliittinen juhlapäivä. Ammattiliitot järjestävät edelleen marsseja kaupunkien keskustoissa, ja poliitikkojen puheet ovat päivän vakio-ohjelma. Mutta paikoissa kuten Ruotsissa ja Norjassa, joissa työväenliike on vahvemmin juurtunut yhteiskunnan kudokseen, päivä on pehmentynyt ja muuttunut sekä seremonialliseksi että juhlalliseksi. Se on vähemmän vallankumouksesta ja enemmän kunnioituksesta.

Opiskelijoiden kevätkarnevaalit

Suomessa vappu kuuluu aivan yhtä lailla opiskelijoille kuin työläisillekin. Yliopistokaupungit purkautuvat täysiin karnevaaleihin. Opettajakuntien värikoodaamiin kirkkaisiin haalareihin pukeutuneet insinööriopiskelijat ryntäävät kaduille, usein yllään paikkattuja haalareita, jotka eivät ole koskaan nähneet pesukoneen sisäpuolta. Juhlat alkavat 30. huhtikuuta ja voivat jatkua pitkälle toukokuun toiseen päivään, ja niitä ruokkivat itse tehty sima (simamainen juoma), sokerinen tippaleipä (suppilokakku) ja viimeiset rippeet talven uhmasta.

Tämä juhlan kaksoisomistajuus – sekä työväenluokan että opiskelijaluokan – tuntuu erityisen pohjoismaiselta kompromissilta. Solidaarisuutta kyllä, mutta myös typeryyttä. Vappu on yksi harvoista kerroista, jolloin nämä yhteiskunnat sallivat itsensä olla näkyvästi, julkisesti epävakavia. Se on paljetein koristeltua sosialismia.

Piilotettuja historiallisia löytöjä ja paikallisia omituisuuksia

Tässä on muutamia asioita, joita et ehkä tiedä. Tanskassa vappua vietetään edelleen ammattiliittojen paraateissa ja punaisten lippujen loistossa, mutta se on myös tilaisuus kööpenhaminalaisille kokoontua Fælledparkeniin livemusiikin, piknikkien ja – viime aikoina – myös pienpanimo-oluen ja Instagram-filttereiden pariin. Perinteisen vasemmiston ja latte-vasemmiston välillä käydään parhaillaan kulttuurikeskustelua, mutta suurimmaksi osaksi kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä jakaessaan tilaa.

Islannissa vappu on yleinen vapaapäivä ja mielenosoitusten päivä – vaikka runonlausunta tai kansankonsertti on aivan yhtä todennäköinen kuin mielenosoituskin. Ottaen huomioon maan myrskyisän työväenhistorian, erityisesti vuoden 2008 pörssiromahduksen jälkeen, poliittinen pohjavire hyräilee edelleen hiljaa pinnan alla.

Entä Norjassa? Vaikka päivää juhlistetaan lipuin ja muodollisuuksin, monet norjalaiset ovat jo mielessään siirtymässä kohti toukokuun 17. päivää – perustuslain päivää – heidän todellista kansallista juhlinnan hetkeään. Heille toukokuun 1. päivä on lämmittelyhetki, kohtelias lasein kilinää ennen kuin puhallinorkesteri todella alkaa soittaa.

Kiillotettu ja leikkisä

Toisin kuin Etelä-Euroopan tulisina vappuina tai Ison-Britannian hillityinä pyhäpäivinä, pohjoismainen versio on sekoitus kiillotettua perinnettä ja leikkisää kaaosta. Kohtuullisuudestaan ​​tunnettu yhteiskunta antaa itselleen yhden päivän päästää irti – samalla lajitellen kierrätysastioita puistossa.

Jos siis joskus satut olemaan Helsingissä tai Tukholmassa 1. toukokuuta, älä ylläty, jos näet jonkun smokingissa ja ylioppilaslakissa polkkaa soittamassa punkbändin vieressä, joka pauhaa antikapitalistisia sanoituksia. Ota sima, laita päähäsi valkoinen hattu (vaikka se ei olisikaan sinun) ja kohota malja pohjoismaisen kevään omituisille ja ihmeellisille ristiriitaisuuksille.